Sarjakuvia ja sarjakuva-arvioita

Canales & Guarnido: Blacksad 3

Juan Diaz Canalesin käsikirjoittama ja Juanjo Guarnidon kuvittama Blacksad on yksi kauneimmin piirretyistä Suomessa ilmestyvistä sarjakuvista. Komas albumi Punainen sielu (Arktinen banaani 2009) sijoittuu toisen maailmansodan jälkeisiin yhdysvaltoihin juuri ennen kommunistivainojen alkua. Päähenkilö, suuri musta kissa John Blacksad, toimii tällä kertaa yksityisenä turvamiehenä ja joutuu samalla selvittämään kuolleen kommunistin murhaa.

Juoneltaan kokonaisuus on lähes täydelliseksi hiottu historiallinen poliittinen jännäri. Juonitteluja, salaliittoja, väkivaltaa ja yllättäviä käänteitä on juuri oikeassa määrin ja sopivast limitettyinä. Loppuunkin viitataan jo alussa, kunten hyvän tarinan juonikaavaan kuuluu. Ajankuvakin pysyy ehyenä. Persoonallisuutta kokonaisuuteen on saatu kertomalla tarina ihmismäisten eläinhahmojan avulla.

Visuaalinen ilme on Blacksad-sarjan suurin vahvuus, samalla sen kompastuskivi. Ruudut on maalattu taidolla ja himmeä värtys on vailla vertaa. Sadun lumo kuitekin rikkoutuu, kun hahmot on luotu eri tavoin. Monet sivuhahmot ovat paljon eläimellisempiä kuin sankarit ja keskeisin naishenkilö taas on kaikkia muita paljon ihmismäisempi, samalla luonteettomin hahimo.

Sarjakuvan kerronta on sujuvaa. Tärkeisiin tunnelmiin on uhrattu sivuja, vaikkei tarina juuri etenisikään. Etenkin päähenkilön esiintulo alussa on vaikuttava kohtaus, samoin monet hyvin rytmitetyt toiminta- ja väkivaltakohtaukset. John Blacksad sekä onnistuu että epäonnistuu tekemisissään minkä pitäisi tehdä päähenkilöstä inhimillisemmän. Vaihtelu on kuitenkin niin kaavamaista, että inhimillisyyden sijaan työstä tulee laskelmoitu, hiukan lattea, vaikutelma.. Näyttävästi kuvattu väkivaltakin on laimeaa esimerkiksi ensimmäisen albumin hautausmaakohtaukseen verrattuna. Eniten intohimoa ja huumoria tiivistyy Smirnov-rouvan –toteamukseen: ”kuherruskuuukautemme oli läpimärkä”.

Kiinnostavinta Punaisessa sielussa on kaikki se, mitä ei sanota ruuduissa suoraan. Päähenkilön persoonaa ja mielensisäisiä tapahtumia kuvataan ympäristön ja ulkoisten tapahtumien kautta. Tässä albumissa ykkösosan romanttisesta sankaista ja kakkososan ylimielisestä machosta on tullut surullinen ja estynyt, naisten edessä välillä hölmösti käyttäytyvä yksinäinen mies, jota ei taaskaan onnista rakkaudessa. Helposti samaistuttava hahmo tarinan mieslukijoille? Naislukijoille ei omansukupuolista samaistumispintaa juuri löydykään.

Jos Punainen sielu olisi ensimmäinen lukemani Blacksad-albumi, olisin kovin vaikuttunut. Sarjan vahvuudet kuten väritys, eheä juoni ja sujuva kerronnan rytmi ovat läsnä tässäkin albumissa. Blacksadiin tutustumisen voi hyvin aloittaa Punaisesta sielusta. Jos tästä tykkää, on hyvä siirtyä vaikuttavampiin vanhempiin albumeihin.

Kategoria: Sarjakuva-arviot.
Tagit: Blacksad, dekkarit, jännitys