Sarjakuvia ja sarjakuva-arvioita

Mikko Ketola ja Anssi Rauhala: Bosporin helmi Professori Anni Isotalon tutkimuksia 3. Minerva 2007

Professori Anni Isotalon tutkimuksia –sarja on keskieurooppalaistyylinen seikkailusarjakuva, jonka pääosassa viilettää nuori suomalainen naisprofessori. Sarjan intellektuaalisena taustana on uudelleen kirjoitettu kristinuskon historia. Sarjaa käsikirjoittaa kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola, visuaalisesta puoleta vastaa sarjakuva-ammattilainen Anssi Rauhala. 

Uusimmassa albumissa Bosborin helmi seikkaillaan Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Juoni on perinteinen fantasiatarina, jossa moraalisesti oikeamielinen sankari etsii taikaesinettä, mutta pahat vastustajat yrittävät tuhota hänen aikeensa (ja alistaa maailman valtaansa). Tarina kuitenkin kerrotaan pahimmat kliseet kiertäen ja varsin omaperäisillä yksityiskohdilla. 

Lähtoasetelma selitetään mukaansatempaavasti heti ensimmäisillä sivuilla, joilla Professori Isotalo pyytää Kristillisten kirkkojen neuvostolta lupaa jatkaa kiisteltyjä tutkimuksiaan, joiden tulokset saattavat jälleen kerran mullistaa koko kristinuskon tunnetun historian. Tarina alkaa kynttilöiden valaisemasta hämyisestä linnasta. Sähkökatkoksen avulla on saatu kohtaukseen sopivan salaperäinen tunnelma. 

Valitettavasti käsikirjoituksen kokonaisuus ei ole yhtä nerokas. Tarinan vahvuuksia ovat pienet hauskat yksityiskohdat ja lukuisat viittaukset niin sarjakuviin ja muuhun populaarikulttuuriin kuin politiikkaaan ja historiaankin. Kovin laajaa sivistystä sarjakuvasta nauttiminen ei kuitenkaan vaadi. Tärkeimmät asiat selitetään lukijalle niin että tyhminkin ymmärtää, ja silti viittauksia jää vielä harrastajille bongailtavaksi. 

Juonen tarinallisuus ei kuitenkaan yllä runsaiden yksityiskohtien tasolle. Juonen perustana on Anni Isotalon tutkijanelämä, jossa päähenkilö matkustaa ympäri Eurooppaa lähdeainestojen perässä ja ihmisiä tapaamaan. Tämä on ihan hyvä lähtökohta seikkailulle. Juonta vaivaa kuitenkin tietty irtonaisuus. Liian monen kohtauksen ja yksityiskohdan äärellä joutuu miettimään miten asia liittyy tarinan kokonaisuuteen. Jokaisen ruudun ei tarvitse kuljettaa seikkailua eteenpäin, mutta kokonainen kohtaus alkaa olla vähän liikaa vain henkilön persoonan syventämiseen tai tietyn tunnelman luomiseen – tai siksi, että tietty viittaus olisi vain kiva saada mukaan. 

Kerronta on yleensä verbaalia, mikä katkaistaan välillä upeilla maisemakuvilla. Etenkin kuva Kölnin katedraalista on vaikuttava. Ja vaikka tarinassa on paljon vain puhekuplien kautta välittyviä asioita, monet selitysosat on kuitenkin kuvitettu muilla kuin puhuvilla päillä. Visuaalisesti Bosborin helmi on laadukasta jälkeä, väritys on huomattavasti parempi kuin aiemmissa osissa.

Tarinan naiskuva on kiinnostavan kaksijakoinen. Kuvat ovat yleisesti ottaen hiukan seksistisempiä kuin aiemmissa albumeissa. Esimerksi kasvoiltaan kauniisti vanhentunut Globus Dein johtajataron keholtaan aivan rypytön ja muutenkin epärealistisesti nuoren naisen oloinen. Annin suihkukeikistelykohtauksessa taas pysytään kiusoittelevasti hyvän maun paremmalla puolella. Yleensäesti ottaen tarinan naiset ovat enemmän ihmisiä kuin seksiobjekteja. Naishahmoja on enemmän kuin aiemmin ja tarinassa otetaan kantaa naisten vähättelyyn kristinuskon historiassa. Kokonaisuus hymyilyttää feministiäkin.

Albumista välittyy kummankin tekijän vahva oman alansa ammattitaito. Piirtäjä-käsikirjoittaja –parin heikkoutena on kuitenkin vielä sarjakuvakeronnallisen kokonaisnäkemyksen ohuus. Tarinan kokonaisuus jäntevöityisi tekijöiden perustellessa itselleen paremmin miksi juuri tietty asia kerrotaan juuri tietyssä kohdassa juuri tietyllä tavalla. Heikkouksistaan huolimatta Bosborin helmi on yksi vuoden parhaista kotimaisista albumeista ja sitä voi hyvillä mielin suositella muillekin kuin sarjakuvaharrastajille.

Tagit: Anni Isotalo, historia, kristinusko, seikkailu, uskonnot.