Tagiarkisto ‘seikkailu’
* Isänpäivän sarjakuvatärpit
Kirjoitettu 7.11.2018 - Mvistila. Kategoriassa Sarjakuva-arviot.
Hermann: Bois-Mauryn tornit -sarja

Herman: Bois-Mauryn tornit 3: Germain.
Genre: Historiallinen seikkailu.
Teemat: Valta, keskiaika, ruumiillisuus.
Päähenkilö: Nuori antisankari, joka yrittää parhaansa.
Erityisen kaunista: Hehkeä ja monipuolinen väritys.
Kenelle: Keskiaikafiilistelijöille.
Petri Hiltunen: Praedor-sarja

Petri Hiltunen: Praedor: Kuninkaan lapset.
Genre: Soturifantasia.
Teemat: Valta, miehisyyden moninaisuus, toveruus.
Päähenkilöt: Rintakarvaisia ja arpisia äijiä, joilla rohkeus voittaa machouden.
Erityisen kaunista: Taidokkaat mustavalkokuvat ja hyvin suunniteltu maailma.
Kenelle: Oman elämänsä nojatuoliseikkailijoille.
Juan Díaz Canales & Juanjo Guarnido: Blacksad-sarja

Canales & Guarnido: Blacksad 3: Punainen sielu.
Genre: Antropomorfinen historiallinen dekkari.
Teemat: Valta, moraali, raha, politiikka, tiede, taiteet.
Päähenkilöt: Pitkä vahva ja vakaa kissa ja lyhyt sähläävä lumikko.
Erityisen kaunista: Viehkeä vesivärikuvitus.
Kenelle: Kohtalokkaista naisista pitäville.
* 2010-luvun parhaat scifisarjakuvat*
Kirjoitettu 16.09.2018 - Mvistila. Kategoriassa Sarjakuva-arviot.
* joita saa myös albumeina.
Stand Still, Stay Silent
Tarina ja taide: Minna Sundberg
Muoto: Nettisarjakuva, sarjakuvaromaani. Englanniksi, tehokeinona pohjoismaisia kieliä.
Genre: Postapokalyptinen seikkailufantasia
Lyhyesti: Pohjoismainen retkikunta kartoittaa pandemian jälkeistä Tanskaa.
Teemoja: Tiede, magia, matkustus, maailmanloppu, inhimilliinen arki ja uusi normaalius suuren tuhon jälkeen.
Erityisen hienoa: Hiipivä kauhutunnelma, kekseliäs lähtökohta, hidas kerronta, monikielisyys.
Fanille hauskaa: Maailman yksityiskohtien taustoitus.
Vähän tylsää: Koko ajan ei tapahdu hirveän suuria.
Tulee mieleen: Taru sormusten herrasta.
Grandville
Tarina ja taide: Bryan Talbot
Muoto: Albumisarja, englanniksi 5 albumia, joista ensimmäinen myös suomennettu.
Genre: Brittidekkari.
Lyhyesti: Etsivämäyrä ratkoo murhia vaihtoehtohistoriallisessa 1800-luvun lopun Lontoossa.
Teemoja: Steampunk, futurismi, valta, talous, ihmisoikeudet.
Erityisen hienoa: Antropomorfisen vaihtoehtohistoriallisen steampunk-maailman yksityiskohtainen suunnittelu.
Vähän tylsää: Seksismi (varsinkin ekoissa albumeissa).
Faneille hauskaa: Bryan Talbotin sarjakuvissa toistuvien teemojen bongailu.
Tulee mieleen: Blacksad.
Ms. Marvel
Tarina ja taide: Eri tekijöitä.
Muoto: Albumisarja, 8 albumia englanniksi.
Genre: Supersankaritarina.
Teemoja: Nuorten arki (intersektionaalisuus, somekulttuuri, aikuistuminen, ihastuminen) ja yhteiskunnalliset ongelmat (gentrifikaatio, ympäristöongelmat, tieteen etiikka).
Mitä tapahtuu: Teinityttö supersankaroi kotikulmillaan.
Erityisen hienoa: Ajankohtaisuus. Se, ettei kaikkea ratkaista perinteisellä supervoimailulla.
Vähän tylsää: Jotkut ongelmat ratkotaan peritenteisellä supervoimailulla.
Faneille hauskaa: Muiden Marvel-hahmojen bongailu.
Tulee mieleen: W.I.T.C.H.
Saga
Tarina: Brian K. Vaughan, taide: Finona Staples
Muoto: Sarjakuvalehti, albumisarja, suomeksi 7 albumia.
Genre: Avaruusooppera
Lyhyesti: Sodan eri osapuolten vihollislistoile joutunut pakolaisperhe yrittää selviytyä avaruudessa, jossa elää monenlaista väkeä.
Teemoja: Pakolaisuus, vanhemmuus, pasifismi, perhe-elämä, intersektionaalisuus.
Erityisen hienoa: Kliseiden ympäri luoviminen.
Vähän tylsää: Sivuhenkilöitä kuolee liikaa.
Tulee mieleen: Sillage, Valerian.
* Itämaan tietäjien salaisuus
Kirjoitettu 12.10.2007 - Mvistila. Kategoriassa Sarjakuva-arviot.
Mikko Ketola ja Anssi Rauhala: Bosporin helmi Professori Anni Isotalon tutkimuksia 3. Minerva 2007
Professori Anni Isotalon tutkimuksia –sarja on keskieurooppalaistyylinen seikkailusarjakuva, jonka pääosassa viilettää nuori suomalainen naisprofessori. Sarjan intellektuaalisena taustana on uudelleen kirjoitettu kristinuskon historia. Sarjaa käsikirjoittaa kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola, visuaalisesta puoleta vastaa sarjakuva-ammattilainen Anssi Rauhala.
Uusimmassa albumissa Bosborin helmi seikkaillaan Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Juoni on perinteinen fantasiatarina, jossa moraalisesti oikeamielinen sankari etsii taikaesinettä, mutta pahat vastustajat yrittävät tuhota hänen aikeensa (ja alistaa maailman valtaansa). Tarina kuitenkin kerrotaan pahimmat kliseet kiertäen ja varsin omaperäisillä yksityiskohdilla.
Lähtoasetelma selitetään mukaansatempaavasti heti ensimmäisillä sivuilla, joilla Professori Isotalo pyytää Kristillisten kirkkojen neuvostolta lupaa jatkaa kiisteltyjä tutkimuksiaan, joiden tulokset saattavat jälleen kerran mullistaa koko kristinuskon tunnetun historian. Tarina alkaa kynttilöiden valaisemasta hämyisestä linnasta. Sähkökatkoksen avulla on saatu kohtaukseen sopivan salaperäinen tunnelma.
Valitettavasti käsikirjoituksen kokonaisuus ei ole yhtä nerokas. Tarinan vahvuuksia ovat pienet hauskat yksityiskohdat ja lukuisat viittaukset niin sarjakuviin ja muuhun populaarikulttuuriin kuin politiikkaaan ja historiaankin. Kovin laajaa sivistystä sarjakuvasta nauttiminen ei kuitenkaan vaadi. Tärkeimmät asiat selitetään lukijalle niin että tyhminkin ymmärtää, ja silti viittauksia jää vielä harrastajille bongailtavaksi.
Juonen tarinallisuus ei kuitenkaan yllä runsaiden yksityiskohtien tasolle. Juonen perustana on Anni Isotalon tutkijanelämä, jossa päähenkilö matkustaa ympäri Eurooppaa lähdeainestojen perässä ja ihmisiä tapaamaan. Tämä on ihan hyvä lähtökohta seikkailulle. Juonta vaivaa kuitenkin tietty irtonaisuus. Liian monen kohtauksen ja yksityiskohdan äärellä joutuu miettimään miten asia liittyy tarinan kokonaisuuteen. Jokaisen ruudun ei tarvitse kuljettaa seikkailua eteenpäin, mutta kokonainen kohtaus alkaa olla vähän liikaa vain henkilön persoonan syventämiseen tai tietyn tunnelman luomiseen – tai siksi, että tietty viittaus olisi vain kiva saada mukaan.
Kerronta on yleensä verbaalia, mikä katkaistaan välillä upeilla maisemakuvilla. Etenkin kuva Kölnin katedraalista on vaikuttava. Ja vaikka tarinassa on paljon vain puhekuplien kautta välittyviä asioita, monet selitysosat on kuitenkin kuvitettu muilla kuin puhuvilla päillä. Visuaalisesti Bosborin helmi on laadukasta jälkeä, väritys on huomattavasti parempi kuin aiemmissa osissa.
Tarinan naiskuva on kiinnostavan kaksijakoinen. Kuvat ovat yleisesti ottaen hiukan seksistisempiä kuin aiemmissa albumeissa. Esimerksi kasvoiltaan kauniisti vanhentunut Globus Dein johtajataron keholtaan aivan rypytön ja muutenkin epärealistisesti nuoren naisen oloinen. Annin suihkukeikistelykohtauksessa taas pysytään kiusoittelevasti hyvän maun paremmalla puolella. Yleensäesti ottaen tarinan naiset ovat enemmän ihmisiä kuin seksiobjekteja. Naishahmoja on enemmän kuin aiemmin ja tarinassa otetaan kantaa naisten vähättelyyn kristinuskon historiassa. Kokonaisuus hymyilyttää feministiäkin.
Albumista välittyy kummankin tekijän vahva oman alansa ammattitaito. Piirtäjä-käsikirjoittaja –parin heikkoutena on kuitenkin vielä sarjakuvakeronnallisen kokonaisnäkemyksen ohuus. Tarinan kokonaisuus jäntevöityisi tekijöiden perustellessa itselleen paremmin miksi juuri tietty asia kerrotaan juuri tietyssä kohdassa juuri tietyllä tavalla. Heikkouksistaan huolimatta Bosborin helmi on yksi vuoden parhaista kotimaisista albumeista ja sitä voi hyvillä mielin suositella muillekin kuin sarjakuvaharrastajille.