Tagiarkisto ‘dekkarit’
* Isänpäivän sarjakuvatärpit
Kirjoitettu 7.11.2018 - Mvistila. Kategoriassa Sarjakuva-arviot.
Hermann: Bois-Mauryn tornit -sarja

Herman: Bois-Mauryn tornit 3: Germain.
Genre: Historiallinen seikkailu.
Teemat: Valta, keskiaika, ruumiillisuus.
Päähenkilö: Nuori antisankari, joka yrittää parhaansa.
Erityisen kaunista: Hehkeä ja monipuolinen väritys.
Kenelle: Keskiaikafiilistelijöille.
Petri Hiltunen: Praedor-sarja

Petri Hiltunen: Praedor: Kuninkaan lapset.
Genre: Soturifantasia.
Teemat: Valta, miehisyyden moninaisuus, toveruus.
Päähenkilöt: Rintakarvaisia ja arpisia äijiä, joilla rohkeus voittaa machouden.
Erityisen kaunista: Taidokkaat mustavalkokuvat ja hyvin suunniteltu maailma.
Kenelle: Oman elämänsä nojatuoliseikkailijoille.
Juan Díaz Canales & Juanjo Guarnido: Blacksad-sarja

Canales & Guarnido: Blacksad 3: Punainen sielu.
Genre: Antropomorfinen historiallinen dekkari.
Teemat: Valta, moraali, raha, politiikka, tiede, taiteet.
Päähenkilöt: Pitkä vahva ja vakaa kissa ja lyhyt sähläävä lumikko.
Erityisen kaunista: Viehkeä vesivärikuvitus.
Kenelle: Kohtalokkaista naisista pitäville.
* Rahat, jotka piilotin pölypussiin
Kirjoitettu 3.09.2018 - Mvistila. Kategoriassa Sarjakuva-arviot.
Lewis Trondheim, Stéphane Oiry
Maggy Garrison 2: Mies, joka löytyi vuoteestani
Sininen Jänis 2018
Maggy Garrison on lontoolainen kolmikymppinen yksityisetsivä, joka ratkoo tapauksia sekä vanhan etsiväherran apulaisena että omaan piikkiinsä – ja usein aika kyseenalaisin metodein. Homma tuottaa hyvin, jos onnistuu nyysimään varakkaampien rikollisten rahaa, joten toisen albumin alussa Maggy on 15 000 puntaa plussalla. Laittomin keinoin hankitut rahat pitää kuitenkin pitää visusti piilossa ja jatkaa elämää vanhaan köyhään malliin, jotta ei herätä epäilyksiä.
Vaikka albumissa eletään rikosten kylmässä maailmassa, tarinan yleisfiilis ei ole synkkä, vaan lakoninen ja brittiläiseen tapaan kuivakkaan humoristinen. Parasta sarjassa ovatkin Maggyn ovelat ja luovat ratkaisut eteen tuleviin ongelmiin. Tässä sarjan toisessa osassa Maggy tutkii kadonneiden korujen arvoitusta. Kekseliäistä juonenkäänteistä tulee välillä mieleen vanha saksalaissarja Nikke Knatterton, mutta siinä missä Nikke on silkkaa satiiria, Maggy pysyy arkisen inhorealismin puolella.
Arkiseen inhorealismiin kuuluu, että talouskuripolitiikan keskellä kasvavien tuloerojen yhteiskunnassa pienempi ja vähän suurempikin rikollisuus on ennen kaikkea tapa selvitä hengissä. Siksi jokaisella on omat salaisuutensa ja hämärät bisneksensä, eikä kehenkään kannata täysin luottaa. Ihmisten väliset suhteet ovat silti, vaikkakin brittiläisen pidättyväisiä ja rankan maailman realiteetit huomioon ottavia, myös omalla tavallaan pehmeitä ja lämpimiä.
Mies, joka löytyi vuoteestani viittaa Maggyn tässä nimettömäksi jäävään (tyypin nimi mainitaan todennäköisesti ekassa albumissa Hymyile vähän, Maggy) poikaystävään, joka työskentelee rikollisjärjestössä alemmalla portaalla. Toinen tärkeä sivuhenkilö on poliisi Sheena, Maggyn kaveri, joka varoittelee luottamasta tähän uuteen petikumppaniin. Molemmat ovat Maggyn epäiltyjen listalla (mutta en paljasta tässä mistä heitä epäillään).
Kuvakerronta on tyylipuhdasta ranskalais-belgialaista selkeää viivaa, jossa taustat on piirretty tarkasti ja lähikuvat harvinaisuus. Toistuvalla 12 ruutua sivulla -rytmillä hidasteillaan oikeissa paikoissa ja korostetaan pienten erojen merkityksellisyyttä. Värimaailma on pehmeää beigenharmaata, johon punasävytteiset sisäkuvat tuovat pirteää vaihtelua.
Albumin kolme ensimmäistä sivua voi lukea täällä. Toivottavasti suomeksi saadaan vielä trilogian viimeinenkin osa.
* Hiottu jännäri
Kirjoitettu 27.02.2009 - Mvistila. Kategoriassa Sarjakuva-arviot.

Canales & Guarnido: Blacksad 3
Juan Diaz Canalesin käsikirjoittama ja Juanjo Guarnidon kuvittama Blacksad on yksi kauneimmin piirretyistä Suomessa ilmestyvistä sarjakuvista. Komas albumi Punainen sielu (Arktinen banaani 2009) sijoittuu toisen maailmansodan jälkeisiin yhdysvaltoihin juuri ennen kommunistivainojen alkua. Päähenkilö, suuri musta kissa John Blacksad, toimii tällä kertaa yksityisenä turvamiehenä ja joutuu samalla selvittämään kuolleen kommunistin murhaa.
Juoneltaan kokonaisuus on lähes täydelliseksi hiottu historiallinen poliittinen jännäri. Juonitteluja, salaliittoja, väkivaltaa ja yllättäviä käänteitä on juuri oikeassa määrin ja sopivast limitettyinä. Loppuunkin viitataan jo alussa, kunten hyvän tarinan juonikaavaan kuuluu. Ajankuvakin pysyy ehyenä. Persoonallisuutta kokonaisuuteen on saatu kertomalla tarina ihmismäisten eläinhahmojan avulla.
Visuaalinen ilme on Blacksad-sarjan suurin vahvuus, samalla sen kompastuskivi. Ruudut on maalattu taidolla ja himmeä värtys on vailla vertaa. Sadun lumo kuitekin rikkoutuu, kun hahmot on luotu eri tavoin. Monet sivuhahmot ovat paljon eläimellisempiä kuin sankarit ja keskeisin naishenkilö taas on kaikkia muita paljon ihmismäisempi, samalla luonteettomin hahimo.
Sarjakuvan kerronta on sujuvaa. Tärkeisiin tunnelmiin on uhrattu sivuja, vaikkei tarina juuri etenisikään. Etenkin päähenkilön esiintulo alussa on vaikuttava kohtaus, samoin monet hyvin rytmitetyt toiminta- ja väkivaltakohtaukset. John Blacksad sekä onnistuu että epäonnistuu tekemisissään minkä pitäisi tehdä päähenkilöstä inhimillisemmän. Vaihtelu on kuitenkin niin kaavamaista, että inhimillisyyden sijaan työstä tulee laskelmoitu, hiukan lattea, vaikutelma.. Näyttävästi kuvattu väkivaltakin on laimeaa esimerkiksi ensimmäisen albumin hautausmaakohtaukseen verrattuna. Eniten intohimoa ja huumoria tiivistyy Smirnov-rouvan –toteamukseen: ”kuherruskuuukautemme oli läpimärkä”.
Kiinnostavinta Punaisessa sielussa on kaikki se, mitä ei sanota ruuduissa suoraan. Päähenkilön persoonaa ja mielensisäisiä tapahtumia kuvataan ympäristön ja ulkoisten tapahtumien kautta. Tässä albumissa ykkösosan romanttisesta sankaista ja kakkososan ylimielisestä machosta on tullut surullinen ja estynyt, naisten edessä välillä hölmösti käyttäytyvä yksinäinen mies, jota ei taaskaan onnista rakkaudessa. Helposti samaistuttava hahmo tarinan mieslukijoille? Naislukijoille ei omansukupuolista samaistumispintaa juuri löydykään.
Jos Punainen sielu olisi ensimmäinen lukemani Blacksad-albumi, olisin kovin vaikuttunut. Sarjan vahvuudet kuten väritys, eheä juoni ja sujuva kerronnan rytmi ovat läsnä tässäkin albumissa. Blacksadiin tutustumisen voi hyvin aloittaa Punaisesta sielusta. Jos tästä tykkää, on hyvä siirtyä vaikuttavampiin vanhempiin albumeihin.