Sarjakuvia ja sarjakuva-arvioita

Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia 2 Lisää vähäsanaista vertaistukea (Atena)

Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia 2

Karoliina Korhosen yksikuvainen, alkuperäiskielellä englanninkielinen strippisarjakuva Finnish Nightmares syntyi vuonna 2015 ja tuli tunnetuksi ensin sosiaalisessa mediassa. Suosion myötä kuvat hiljaisesta suomalaismies Matista ovat kääntyneet myös suomen kielelle ja myyntilistojen kärjessä viihtyviksi kirjoiksi. Uusin teos, Suomalaisten painajaisia 2 Lisää vähäsanaista vertaistukea on ensimmäisen osan tavoin pieni lahjakirjamainen kokoelma.

Tällä kertaa Matti viettää kesää, matkustaa, shoppailee ja pitää tietysti kahvitauon. Painajaismaista on yleensä toisten ihmisten kohtaaminen, välillä myös suomalainen sää. Arkiset huomiot ovat samalla kuvausta hiljaisuuden arvostuksen kulttuurista. Samalla teos avaa sitä miten torjuvuutena näyttäytyvän välin pitäminen ei ole välinpitämättömyyttä, vaan hiljaista kohteliaisuutta.

Huumori on lempeää ja sopii hyvin monenlaisille ihmisille, joilla on jokin kytkös suomalaiseen kulttuuriin. Suomenkielisen version pääkohderyhmänä lienevät suomalaiset, jotka haluavat nauraa arkiselle itselleen ja sille, kun sosiaalisuus on välillä niin kovin kiusallista ja vaikeaa. Tämä lienee sarjakuvan kotimaisen suosion syy. Lukijasta riippuu, kokeeko Matin humoristisena liioitteluna vai nappiinsa osuvana kuvauksena.

Suomalaiseen kulttuuriin vasta tutustuville huomioista saattaa aueta paitsi hämmentyneet naurut, myös syvempää ymmärrystä hiljaisuuden merkityksistä. Tai vaan selityksiä sille, miksi ihmisiin on vaikea saada kontaktia.

Korhonen on ammatiltaan graafinen suunnittelija ja ammattitaito näkyy. Pallopäinen Matin hahmo on kuvattu muutamalla viivalla, mutta tarvittaessa ilmeikkäästi. Parhaimmillaan piirrostyyli on kuvissa, joissa on Matin lisäksi muitakin hahmoja tai samalla pelkistetyllä tyylillä kuvattua taustaa. Tekstaus on helppolukuista ja tehty kevyellä, sopivasti käsin kirjoitettua muistuttavalla fontilla. Visuaalisesti strippi heijastaa vahvasti ideaalia hyvästä suomalaisesta suunnittelusta: omaperäistä mutta minimalistista ja sellaisena kaunista ja tarkoituksenmukaista.

Arvio on julkaistu aiemmin Sarjainfo-lehdessä.

Tagit: hiljaisuuden kulttuuri, hiljaisuus, Karoliina Korhonen, kohteliaisuus, Matti 2, sarjakuva, sarjakuva-arvio, Suomalaisten painajaisia, suomalaisuus.

Hermann: Bois-Mauryn tornit -sarja

Herman: Bois-Mauryn tornit 3: Germain.

Genre: Historiallinen seikkailu.
Teemat: Valta, keskiaika, ruumiillisuus.
Päähenkilö: Nuori antisankari, joka yrittää parhaansa.
Erityisen kaunista: Hehkeä ja monipuolinen väritys.
Kenelle: Keskiaikafiilistelijöille.

Petri Hiltunen: Praedor-sarja

Petri Hiltunen: Praedor: Kuninkaan lapset.

Genre: Soturifantasia.
Teemat: Valta, miehisyyden moninaisuus, toveruus.
Päähenkilöt: Rintakarvaisia ja arpisia äijiä, joilla rohkeus voittaa machouden.
Erityisen kaunista: Taidokkaat mustavalkokuvat ja hyvin suunniteltu maailma.
Kenelle: Oman elämänsä nojatuoliseikkailijoille.

Juan Díaz Canales & Juanjo Guarnido: Blacksad-sarja

Canales & Guarnido: Blacksad 3: Punainen sielu.

Genre: Antropomorfinen historiallinen dekkari.
Teemat: Valta, moraali, raha, politiikka, tiede, taiteet.
Päähenkilöt: Pitkä vahva ja vakaa kissa ja lyhyt sähläävä lumikko.
Erityisen kaunista: Viehkeä vesivärikuvitus.
Kenelle: Kohtalokkaista naisista pitäville.

Tagit: Blacksad, Bois-Mauryn tornit, dekkarit, fantasia, Praedor, seikkailu.

Bloggaan teemoittain lyhyitä arvioita lukemistani sarjakuvista.

Sinisalo & Teponoja: Kaunis mieli kääntää katseensa sisäänpäin

Genre: Taidesarjakuva
Teemat: Hautajaiset, ystävät, kuolema, mielikuvitus.
Erityisen hienoa: Vastakohtien yhdistäminen. Tarina on harras ja herkkä, mutta kuvattu visuaalisella ilotulituksella.
Hauskaa: Silmämuna jalkojen päällä ja muut vähintään yhtä oudot hahmot.
Vähän tylsää: Ettei tätä ole enempää.
Samalla suunnalla: Sandman, Dave McKeanin koko tuotanto.

Boatner & Parkhouse: The Hiding Place

Genre: Satumaaseikkailu.
Teemat: Sadut, valta, teollisuuden ympäristötuhot.
Erityisen hienoa ja hauskaa: Sopivan puujalkaista huumoria vakavien aikuisten aiheiden ympärillä.
Vähän tylsää: Päähenkilöillä ei hirveästi persoonallisuutta eikä kuluneista stereotypioista ole päästy kovin kauas, vaikka yritystä on.
Samalla suunnalla: Liisa Ihmemaassa, Myrkkyjoen salaisuus

.

Timo Mäkelä: Neiti Brander

Sarjakuva-albumi, 48 sivua

Aika ja paikka: Helsinki 1907-1913
Teemat: Helsinki, arkkitehtuuri, valokuvaus, naisten asema
Mitä tapahtuu: Signe Brander kuvaa purku-uhan alla olevia puutaloja ja elämää kaupungissa.
Tarina kommentoi: Ajankuvaa, mahdollisuutta säilyttää menneestä ymmärrettävä kuva tulevaisuudelle.
Kerronnassa kiinnostavinta: Päähenkilön sisäinen puhe. Kirkas akvarellikuvitus, joka hehkuu ajan kehitysoptimistista henkeä. Jokainen sivu on oma pieni tarinansa.
Jos pidit, katso myös: Jaana Mellasen sarjakuva Helsinki Helsingin alla
Arvostelukappaleen lahjoitti: Arktinen Banaani /Turun Sarjakuvakauppa Helsinki

Hanneriina Moisseinen: Kannas

Sarjakuvaromaani 238 sivua

Aika ja paikka: Karjala 1944
Teemat: Suomi, 2. maailmansota, pakolaisuus, lehmät
Mitä tapahtuu: Ihmiset pakenevat Kannakselta kotieläimiineen. Traumatisoitunut sotilas etsii kotiaan.
Tarina kommentoi: Suomen historian suurta kertomusta sankarimyyttiä haastavilla vastatarinoilla.
Kerronnassa kiinnostavinta: Tarinan kuljettaminen valokuvien avulla ja miten hienosti lyijykynäpiirrokset sopivat valokuvien kanssa yhteen.
Jos pidit, katso myös: Laura Gustafssonin ja Terike Haapojan taideprojekti Toisten historia/History According to Cattle.

Thi Bui: The Best We Could Do

Sarjakuvaromaani 330 sivua

Aika ja paikka: Indokiina/Vietnam 1930-1978, Yhdysvallat 1978 ->
Teemat: 2. maailmansota, Vietnam, sukutarina, pakolaisuus, perhesuhteet, yhteiskuntaluokat
Mitä tapahtuu: Kolmikymppinen amerikanvietnamilainen etsii yhteyttä vanhempiinsa sarjakuvittamalla heidän elämäntarinansa.
Tarina kommentoi: Individualistista ihmiskuvaa osoittamalla miten maailmanhistorialliset tapahtumat, luokka-asema ja läheisten ihmisten valinnat ja vaikuttavat ihmisten elämään vielä seuraavassakin sukupolvessa.
Kerronnassa kiinnostavinta: Pelkistettyjen sivellinviivojen ilmaisuvoima.
Jos pidit, katso myös: Art Spiegelmanin Maus, Mitä sä täällä teet? ja Rauhan tiellä sarjakuva-antologiat.

Tagit: 1900-luku, historia.

* joita saa myös albumeina.

Stand Still, Stay Silent

Tarina ja taide: Minna Sundberg

Muoto: Nettisarjakuva, sarjakuvaromaani. Englanniksi, tehokeinona pohjoismaisia kieliä.
Genre: Postapokalyptinen seikkailufantasia
Lyhyesti: Pohjoismainen retkikunta kartoittaa pandemian jälkeistä Tanskaa.
Teemoja: Tiede, magia, matkustus, maailmanloppu, inhimilliinen arki ja uusi normaalius suuren tuhon jälkeen.
Erityisen hienoa: Hiipivä kauhutunnelma, kekseliäs lähtökohta, hidas kerronta, monikielisyys.
Fanille hauskaa: Maailman yksityiskohtien taustoitus.
Vähän tylsää: Koko ajan ei tapahdu hirveän suuria.
Tulee mieleen: Taru sormusten herrasta.

Grandville

Tarina ja taide: Bryan Talbot

Muoto: Albumisarja, englanniksi 5 albumia, joista ensimmäinen myös suomennettu.
Genre: Brittidekkari.
Lyhyesti: Etsivämäyrä ratkoo murhia vaihtoehtohistoriallisessa 1800-luvun lopun Lontoossa.
Teemoja: Steampunk, futurismi, valta, talous, ihmisoikeudet.
Erityisen hienoa: Antropomorfisen vaihtoehtohistoriallisen steampunk-maailman yksityiskohtainen suunnittelu.
Vähän tylsää: Seksismi (varsinkin ekoissa albumeissa).
Faneille hauskaa: Bryan Talbotin sarjakuvissa toistuvien teemojen bongailu.
Tulee mieleen: Blacksad.

Ms. Marvel

Tarina ja taide: Eri tekijöitä.

Muoto: Albumisarja, 8 albumia englanniksi.
Genre: Supersankaritarina.
Teemoja: Nuorten arki (intersektionaalisuus, somekulttuuri, aikuistuminen, ihastuminen) ja yhteiskunnalliset ongelmat (gentrifikaatio, ympäristöongelmat, tieteen etiikka).
Mitä tapahtuu: Teinityttö supersankaroi kotikulmillaan.
Erityisen hienoa: Ajankohtaisuus. Se, ettei kaikkea ratkaista perinteisellä supervoimailulla.
Vähän tylsää: Jotkut ongelmat ratkotaan peritenteisellä supervoimailulla.
Faneille hauskaa: Muiden Marvel-hahmojen bongailu.
Tulee mieleen: W.I.T.C.H.

Saga

Tarina: Brian K. Vaughan, taide: Finona Staples

Muoto: Sarjakuvalehti, albumisarja, suomeksi 7 albumia.
Genre: Avaruusooppera
Lyhyesti: Sodan eri osapuolten vihollislistoile joutunut pakolaisperhe yrittää selviytyä avaruudessa, jossa elää monenlaista väkeä.
Teemoja: Pakolaisuus, vanhemmuus, pasifismi, perhe-elämä, intersektionaalisuus.
Erityisen hienoa: Kliseiden ympäri luoviminen.
Vähän tylsää: Sivuhenkilöitä kuolee liikaa.
Tulee mieleen: Sillage, Valerian.

Tagit: Bryan Talbot, fantasia, Grandville, Kamala Khan, Minna Sundberg, Ms. Marvel, Saga, scifi, seikkailu, Stand Still Stay Silent.

Lewis Trondheim, Stéphane Oiry
Maggy Garrison 2: Mies, joka löytyi vuoteestani
Sininen Jänis 2018

Maggy Garrison on lontoolainen kolmikymppinen yksityisetsivä, joka ratkoo tapauksia sekä vanhan etsiväherran apulaisena että omaan piikkiinsä – ja usein aika kyseenalaisin metodein. Homma tuottaa hyvin, jos onnistuu nyysimään varakkaampien rikollisten rahaa, joten toisen albumin alussa Maggy on 15 000 puntaa plussalla. Laittomin keinoin hankitut rahat pitää kuitenkin pitää visusti piilossa ja jatkaa elämää vanhaan köyhään malliin, jotta ei herätä epäilyksiä.

Vaikka albumissa eletään rikosten kylmässä maailmassa, tarinan yleisfiilis ei ole synkkä, vaan lakoninen ja brittiläiseen tapaan kuivakkaan humoristinen. Parasta sarjassa ovatkin Maggyn ovelat ja luovat ratkaisut eteen tuleviin ongelmiin. Tässä sarjan toisessa osassa Maggy tutkii kadonneiden korujen arvoitusta. Kekseliäistä juonenkäänteistä tulee välillä mieleen vanha saksalaissarja Nikke Knatterton, mutta siinä missä Nikke on silkkaa satiiria, Maggy pysyy arkisen inhorealismin puolella.

Arkiseen inhorealismiin kuuluu, että talouskuripolitiikan keskellä kasvavien tuloerojen yhteiskunnassa pienempi ja vähän suurempikin rikollisuus on ennen kaikkea tapa selvitä hengissä. Siksi jokaisella on omat salaisuutensa ja hämärät bisneksensä, eikä kehenkään kannata täysin luottaa. Ihmisten väliset suhteet ovat silti, vaikkakin brittiläisen pidättyväisiä ja rankan maailman realiteetit huomioon ottavia, myös omalla tavallaan pehmeitä ja lämpimiä.

Mies, joka löytyi vuoteestani viittaa Maggyn tässä nimettömäksi jäävään (tyypin nimi mainitaan todennäköisesti ekassa albumissa Hymyile vähän, Maggy) poikaystävään, joka työskentelee rikollisjärjestössä alemmalla portaalla. Toinen tärkeä sivuhenkilö on poliisi Sheena, Maggyn kaveri, joka varoittelee luottamasta tähän uuteen petikumppaniin. Molemmat ovat Maggyn epäiltyjen listalla (mutta en paljasta tässä mistä heitä epäillään).

Kuvakerronta on tyylipuhdasta ranskalais-belgialaista selkeää viivaa, jossa taustat on piirretty tarkasti ja lähikuvat harvinaisuus. Toistuvalla 12 ruutua sivulla -rytmillä hidasteillaan oikeissa paikoissa ja korostetaan pienten erojen merkityksellisyyttä. Värimaailma on pehmeää beigenharmaata, johon punasävytteiset sisäkuvat tuovat pirteää vaihtelua.

Albumin kolme ensimmäistä sivua voi lukea täällä. Toivottavasti suomeksi saadaan vielä trilogian viimeinenkin osa.

Tagit: brittidekkarit, dekkarit, jännärit, Maggy Garrison.

Sanna Hukkanen & Inkeri Aula: Metsänpeitto

Aiheet: uskomukset, mytologiat, myytit, puut, metsä, historia, Suomen historia
Sisältö: Sarjakuvanovelleja suomalaiseen metsään ja eri puulajeihin liittyvistä uskomuksista eri aikakausilta.
Erityisen hienoa: Visuaalisuus. Tämä on yksi kauneimpia näkemiäni suomeksi tehtyjä sarjakuva-albumeja. Tarinat on toteutettu monilla eri tyyleillä ja tekniikoilla, esim. maalaamalla käsitellylle koivun tuohelle. Hienoa on myös tarinoiden taustoittaminen sivun pituisilla tietoiskuilla.
Kiinnostava yksityiskohta: 70-luvulle sijoitettu pihlaja-tarina viittaa #metoo-kampanjaan.

Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo:

Vihan ja inhon Internet

Sisältö: Analyysiä nettikiusaamisesta ja -uhkailusta, kohteena olleiden kertomuksia ja ohjeet miten toimia kohteeksi joutuessaan.
Eirtyisen hienoa: Aiheen laaja-alainen käsittely: tilastollisia faktoja ja tapaustutkimuksia, eri tahojen (mm. poliisin ja häirköiden) haastatteluja, monenlaisia toimintaohjeita. Monipuolinen kuvitus tekee rankasta aiheesta ymmärrettävämmän ja helposti lähestyttävän.
Kiinnostava yksityiskohta: Vihakulttuurin politiikka ja talous. Esim. Meksikossa poliittisen vihakampnajan voi ostaa.

Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 2018

Kuva: Tiitu Takalo

Aiheena: historia, sotahistoria, sisällissota, naisten ja lasten asema
Sisältö: Naisten sotamuistoihin perustuvia sarjakuvanovelleja Suomen sisällissodasta.
Erityisen hienoa: Eri tekijät ja tyylit. Se miten näytetään, että sota on raakaa ja julmaa, mutta sillä ei mässäillä.
Kiinnostavia yksityiskohtia: Miten arjen perustarpeet pyrittiin tyydyttämään, kun oltiin vankileirillä tai muuten kaikesta oli pulaa.

Liv Strömquist: Nousu ja tuho

Aiheena: kapitalismi, talous, raha, yhteiskunta, politiikka, yhteiskunnalliset liikkeet
Sisältö: Pamfletti kapitalismista ja sen ongelmista.
Erityisen hienoa: Musta huumori ja asioiden kääntäminen päälaelleen, mikä pakottaa ajattelemaan asioita uusista näkökulmista.
Kiinnostavia yksityiskohtia: Kapitalismin yhteys henkisyyden kulttiin ja nietzscheläinen analyysi vasemmiston ongelmista.

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä

Aiheena: vulva, vagina, seksuaalisuus, historia
Sisältö: Vulvan ja siihen liitettyjen merkitysten ja naisten elämän kontrollin historiaa esihistorialliselta ajalta nykypäivään. Huomattavasti enemmän (käsin kirjoitettua) tekstiä kuin kuvia.
Erityisen hienoa: Laaja historiallinen tausta-aineisto ja äkkiväärä huumori, jolla faktat on tarinallistettu.
Kiinnostavia yksityiskohtia: Vulvaa esittelevien patsaiden historia ja vasta 90-luvulla määritelty klitoriksen anatomia.

Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne

Aiheena: rakkaus, sukupuoliroolit, julkkikset, historia
Sisältö: Sarjakuvaesseitä suurista rakkaustarinoista kulttuurikriittisellä otteella.
Erityisen hienoa: Strömquistin tuttu tyyli, jolla faktat on tarinallistettu helppolukuisiksi ja miten mustalla ja käänteisellä huumorilla annetaan uutta ajateltavaa. Runsaat lähdeviitteet. Poikkeuksellisen paljon kuvia ja kohtuullisesti tekstiä Strömquistin teokseksi.
Kiinnostavia yksityiskohtia: Miten käsitykset rakkaudesta liittyvät vaurauden ja vallan jakautumiseen.
Samasta aiheesta: Strömquistin suomentamattomat teokset 100% fett, Ja till Liv! ja Einsteins Fru.

P.s. Olen huomenna torstaina 14.6.18 puhumassa paneelikeskustelussa dokumentaarisesta sarjakuvasta Kuti-lehden julkkareissa Helsingissä. Lehden teemana on tositarinat/non-fiction ja multa on mukana sarjakuvat Liioittelun käyttö poliittisessa toiminnassa ja Kuinka ennakkoluuloja luodaan. Lehteä jaetaan ilmaiseksi eri puolilla Suomea (ja vähän ulkomaillakin). Helsingissä sen voi napata esim. Sarjakuvakeskuksen/Turun sarjakuvakaupan tuulikaapista (Porhtaninkatu 9) .

Tagit: tietokirjat.

Tiitu Takalo käsittelee valtaa ja väkivaltaa jo 2007 ilmestyneessä Kehä-albumissaan, jossa rakastunut teinityttöpari ottaa nyrkeillä mittaa niin ahdistelijoista kuin toisistaan. Uudessa Tuuli ja myrsky -albumissa (Suuri Kurpitsa 2009) teemaan pureudutaan vieläkin vakavammin: raiskauksen kautta. Kun päähenkilönä on uhrin ystävä, tarinassa ei mässäillä hirveyksillä ja tunteitakin käsitellään monien ihmisten näkökulmasta. Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat kuinka kaikenlaiset seksuaalisen väkivallan teot ja uhat vaikuttavat ihmisiin, onko väkivalta joskus oikeutettua ja voidaanko suuri rikos jotekin sovittaa.

Tarinan alkuasetelma on mitä tavallisin: Mira ja Tuuli lähtevät Osmon ja Jaken luo jatkoille. Kun joku ahdistelee nukkuvaa Tuulia, tämä lähtee kotiin ja saa seuraavana aamuna kuulla Jaken raiskanneen Miran. Onko Tuulikin syyllinen, kun jätti Miran yksin miesten kanssa? Entä Miten asiaan pitäisi suhtautua, kun anarkisti-Mira ei halua poliisin puuttuvan asiaan? Kaiken lisäksi Jake on vielä mukava tyyppi ja kaikkien kaveri.

Kun yhteisö ei luota ulkopuoliseen oikeuteen, oikean ja väärän kysymykset täytyy ratkaista itse. Anarkofeministinen ystäväpiiri ottaa asian vakavasti ja ryhtyy toimiin seksuaalisen väkivallan estämiseksi tulevaisuudessa. Ristiriidoilta ei vältytä, mutta pystytäänkö ne ratkaisemaan rauhanomaisesti? Jake ei ilahdu, kun hänen tekonsa tuodaan julkisuuteen…

Tarinan rakenne seuraa klassista draaman kaarta. Pelkistetyssäkin kuvituksessa näkyy Takalon erinomainen klassinen piirustustaito ja kerronnan rytmitys. Eleet, ilmeet ja asennot terävöittävät tekstejä ja vaikka albumin voi lukea kuvia vain vilkuillen, sanan ja kuvan suhde on varsin tasapainoinen. Valkoisia kohtia korostava harmaan asteikko sopii täydellisesti tarinan tunnelmaan.

Vakavasta aiheestaan huolimatta Tuuli ja myrsky on ennen kaikkea kaunis ja idealistinenkin kertomus yhteisöllisyydestä. Tarinasta voi saada virikettä monenlaisiin autonomisiin toiminta- ja tiedostamisryhmiin. Tunnelmiin on helppo samaistua alakulttuurista riippumatta.   

Tagit: anarkismi, feminismi, naisnäkökulma, raiskaus, suomalainen sarjakuva, Tiitu Takalo, väkivalta, yteisöllisyys.

Canales & Guarnido: Blacksad 3

Juan Diaz Canalesin käsikirjoittama ja Juanjo Guarnidon kuvittama Blacksad on yksi kauneimmin piirretyistä Suomessa ilmestyvistä sarjakuvista. Komas albumi Punainen sielu (Arktinen banaani 2009) sijoittuu toisen maailmansodan jälkeisiin yhdysvaltoihin juuri ennen kommunistivainojen alkua. Päähenkilö, suuri musta kissa John Blacksad, toimii tällä kertaa yksityisenä turvamiehenä ja joutuu samalla selvittämään kuolleen kommunistin murhaa.

Juoneltaan kokonaisuus on lähes täydelliseksi hiottu historiallinen poliittinen jännäri. Juonitteluja, salaliittoja, väkivaltaa ja yllättäviä käänteitä on juuri oikeassa määrin ja sopivast limitettyinä. Loppuunkin viitataan jo alussa, kunten hyvän tarinan juonikaavaan kuuluu. Ajankuvakin pysyy ehyenä. Persoonallisuutta kokonaisuuteen on saatu kertomalla tarina ihmismäisten eläinhahmojan avulla.

Visuaalinen ilme on Blacksad-sarjan suurin vahvuus, samalla sen kompastuskivi. Ruudut on maalattu taidolla ja himmeä värtys on vailla vertaa. Sadun lumo kuitekin rikkoutuu, kun hahmot on luotu eri tavoin. Monet sivuhahmot ovat paljon eläimellisempiä kuin sankarit ja keskeisin naishenkilö taas on kaikkia muita paljon ihmismäisempi, samalla luonteettomin hahimo.

Sarjakuvan kerronta on sujuvaa. Tärkeisiin tunnelmiin on uhrattu sivuja, vaikkei tarina juuri etenisikään. Etenkin päähenkilön esiintulo alussa on vaikuttava kohtaus, samoin monet hyvin rytmitetyt toiminta- ja väkivaltakohtaukset. John Blacksad sekä onnistuu että epäonnistuu tekemisissään minkä pitäisi tehdä päähenkilöstä inhimillisemmän. Vaihtelu on kuitenkin niin kaavamaista, että inhimillisyyden sijaan työstä tulee laskelmoitu, hiukan lattea, vaikutelma.. Näyttävästi kuvattu väkivaltakin on laimeaa esimerkiksi ensimmäisen albumin hautausmaakohtaukseen verrattuna. Eniten intohimoa ja huumoria tiivistyy Smirnov-rouvan –toteamukseen: ”kuherruskuuukautemme oli läpimärkä”.

Kiinnostavinta Punaisessa sielussa on kaikki se, mitä ei sanota ruuduissa suoraan. Päähenkilön persoonaa ja mielensisäisiä tapahtumia kuvataan ympäristön ja ulkoisten tapahtumien kautta. Tässä albumissa ykkösosan romanttisesta sankaista ja kakkososan ylimielisestä machosta on tullut surullinen ja estynyt, naisten edessä välillä hölmösti käyttäytyvä yksinäinen mies, jota ei taaskaan onnista rakkaudessa. Helposti samaistuttava hahmo tarinan mieslukijoille? Naislukijoille ei omansukupuolista samaistumispintaa juuri löydykään.

Jos Punainen sielu olisi ensimmäinen lukemani Blacksad-albumi, olisin kovin vaikuttunut. Sarjan vahvuudet kuten väritys, eheä juoni ja sujuva kerronnan rytmi ovat läsnä tässäkin albumissa. Blacksadiin tutustumisen voi hyvin aloittaa Punaisesta sielusta. Jos tästä tykkää, on hyvä siirtyä vaikuttavampiin vanhempiin albumeihin.

Tagit: Blacksad, dekkarit, jännitys.

Mikko Ketola ja Anssi Rauhala: Bosporin helmi Professori Anni Isotalon tutkimuksia 3. Minerva 2007

Professori Anni Isotalon tutkimuksia –sarja on keskieurooppalaistyylinen seikkailusarjakuva, jonka pääosassa viilettää nuori suomalainen naisprofessori. Sarjan intellektuaalisena taustana on uudelleen kirjoitettu kristinuskon historia. Sarjaa käsikirjoittaa kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola, visuaalisesta puoleta vastaa sarjakuva-ammattilainen Anssi Rauhala. 

Uusimmassa albumissa Bosborin helmi seikkaillaan Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Juoni on perinteinen fantasiatarina, jossa moraalisesti oikeamielinen sankari etsii taikaesinettä, mutta pahat vastustajat yrittävät tuhota hänen aikeensa (ja alistaa maailman valtaansa). Tarina kuitenkin kerrotaan pahimmat kliseet kiertäen ja varsin omaperäisillä yksityiskohdilla. 

Lähtoasetelma selitetään mukaansatempaavasti heti ensimmäisillä sivuilla, joilla Professori Isotalo pyytää Kristillisten kirkkojen neuvostolta lupaa jatkaa kiisteltyjä tutkimuksiaan, joiden tulokset saattavat jälleen kerran mullistaa koko kristinuskon tunnetun historian. Tarina alkaa kynttilöiden valaisemasta hämyisestä linnasta. Sähkökatkoksen avulla on saatu kohtaukseen sopivan salaperäinen tunnelma. 

Valitettavasti käsikirjoituksen kokonaisuus ei ole yhtä nerokas. Tarinan vahvuuksia ovat pienet hauskat yksityiskohdat ja lukuisat viittaukset niin sarjakuviin ja muuhun populaarikulttuuriin kuin politiikkaaan ja historiaankin. Kovin laajaa sivistystä sarjakuvasta nauttiminen ei kuitenkaan vaadi. Tärkeimmät asiat selitetään lukijalle niin että tyhminkin ymmärtää, ja silti viittauksia jää vielä harrastajille bongailtavaksi. 

Juonen tarinallisuus ei kuitenkaan yllä runsaiden yksityiskohtien tasolle. Juonen perustana on Anni Isotalon tutkijanelämä, jossa päähenkilö matkustaa ympäri Eurooppaa lähdeainestojen perässä ja ihmisiä tapaamaan. Tämä on ihan hyvä lähtökohta seikkailulle. Juonta vaivaa kuitenkin tietty irtonaisuus. Liian monen kohtauksen ja yksityiskohdan äärellä joutuu miettimään miten asia liittyy tarinan kokonaisuuteen. Jokaisen ruudun ei tarvitse kuljettaa seikkailua eteenpäin, mutta kokonainen kohtaus alkaa olla vähän liikaa vain henkilön persoonan syventämiseen tai tietyn tunnelman luomiseen – tai siksi, että tietty viittaus olisi vain kiva saada mukaan. 

Kerronta on yleensä verbaalia, mikä katkaistaan välillä upeilla maisemakuvilla. Etenkin kuva Kölnin katedraalista on vaikuttava. Ja vaikka tarinassa on paljon vain puhekuplien kautta välittyviä asioita, monet selitysosat on kuitenkin kuvitettu muilla kuin puhuvilla päillä. Visuaalisesti Bosborin helmi on laadukasta jälkeä, väritys on huomattavasti parempi kuin aiemmissa osissa.

Tarinan naiskuva on kiinnostavan kaksijakoinen. Kuvat ovat yleisesti ottaen hiukan seksistisempiä kuin aiemmissa albumeissa. Esimerksi kasvoiltaan kauniisti vanhentunut Globus Dein johtajataron keholtaan aivan rypytön ja muutenkin epärealistisesti nuoren naisen oloinen. Annin suihkukeikistelykohtauksessa taas pysytään kiusoittelevasti hyvän maun paremmalla puolella. Yleensäesti ottaen tarinan naiset ovat enemmän ihmisiä kuin seksiobjekteja. Naishahmoja on enemmän kuin aiemmin ja tarinassa otetaan kantaa naisten vähättelyyn kristinuskon historiassa. Kokonaisuus hymyilyttää feministiäkin.

Albumista välittyy kummankin tekijän vahva oman alansa ammattitaito. Piirtäjä-käsikirjoittaja –parin heikkoutena on kuitenkin vielä sarjakuvakeronnallisen kokonaisnäkemyksen ohuus. Tarinan kokonaisuus jäntevöityisi tekijöiden perustellessa itselleen paremmin miksi juuri tietty asia kerrotaan juuri tietyssä kohdassa juuri tietyllä tavalla. Heikkouksistaan huolimatta Bosborin helmi on yksi vuoden parhaista kotimaisista albumeista ja sitä voi hyvillä mielin suositella muillekin kuin sarjakuvaharrastajille.

Tagit: Anni Isotalo, historia, kristinusko, seikkailu, uskonnot.